Food poisoning?

Meillä tosiaan olisi ollut suunnitelmien täyteinen viikonloppu. Lauantaina Beamishiin ulkoilmamuseoon vanhanajan Englannnista ja illalla ulos, tänään merenrantaa ihailemaan. Ja mites minulle kävi? Sairastuinpa tietenki. Veikkaan että oli sittenkin ruokamyrkytys. Nyt alan olla nimittäin jo hengissä, mutta sen verran heikko olo ettei viitsi lähteä kovin kauas riekkumaan. Voin kertoa että nyt nakertaa aika paljon. Alan olla kyllästyny tähän sairastamiseen. 

 Toinen viikko harjottelusta takana, ja se fiilis ettei minusta tule 9-17 työntekijää vaan vahvistuu. Tuo kouluterveydenhuolto, terveyden edistäminen ei tunnu olevan ihan minun juttu. Tietenkin School Nurse Teamin kanssa on ollut tosi mukavaa, mutta ajatellen että valmistumisen jälkeen tekisin tuollaista työtä...en.
Tällä viikolla olen mm. ollut mukana testaamassa 4-5 vuotiailta kuuloa ja näköä. Se periaatteessa tehdään kun Suomessakin. Muutama juttu kyllä pisti silmään. Esimerkiksi näköä testatessa laitettiin toiselle silmälle teipinpala, jonka alta siis lapsi leukaa nostamalla näki molemmilla silmillä. Ja tuntu että ne molemmat testit otettiin tosi hätäsesti ja toivottiin vaan et kaikki läpäsee ne. Noh, tiedä sitten. Itse tottunu niin perusteellisiis terveystarkastuksiin.

Olin myös mukana puberteettitietoiskussa 10-11 vuotiaille. Poikien ja tyttöjen kanssa keskusteltiin erikseen. Huomasi että jo tuossa vaiheessa tytöt on kehittynempiä kuin pojat :D Oli mielenkiintosta katsoa kuinka sairaanhoitaja puhui lapsille. Miten hän valitsi sanat, missä kohtaa käytti huumoria, ja muutenkin miten hän käyttäytyi lasten edessä. Monestihan koko homma meni lasten osalta hihittelyksi mutta kyllä ne ihan tosissaan myös kuunteli.

Keskiviikkona olin koko päivän Infection Control Teamin kanssa, joiden toimisto ei ole terveyskeskuskessa missä yleensä olen. (ei siis mitään hajua missä olin, mentiin toisen opiskelijan kanssa sinne autolla). Tämä infektio tiimin tarkotus pääsääntösesti oli opettaa hygieniasta kunnan eri hoitotiimejä, mrsa-positiivisten testaamista kun ne ei ole enää sairaalahoidossa yms. Faye pääsi hoitajan mukaan näille kotikäynneille ottamaan mrsa näytteitä, olisiko potilailla ollut mm. katetri, jollain painehaava. Minä taas menin kuuntelemaan kun infektiohoitaja selosti mielenterveyshoitajalle infektioiden torjunnasta. Jännää. Kummassahan olisin ollut mielummin....
Sen jälkeen meille näytettiin mrsa powerpoint esitys ja sitten tehtiin käsihygieniätietoisku. Kummatki oli tosi hyödyllisiä, mutta jälleen kerran muutama asia tehtiin eri tavalla. Ja minä kun tykkään kyseenalaistaa, niin tuntuu että musta jäi aika epäkohtelias kuva niille :D Esimerkiksi ne oli niin vastaan käsidesiä, mutta tuntuu että ne on lähtökohtaisesti opetettu käyttämään sitä väärin. Minä tykkään läträtä käsidesillä, sano brittihoitsut mitä tahansa.

Perjantaina kävin meidän kuntosalilla tekemässä personal fitness programin. Oli tosi kivaa kyllä! Jos sit nyt treenais oikein. Tosin eihän täällä enää olla ko pari kuukautta. Kauheen nopeesti menee aika :o
Harmi toisaalta ko on näin vähän aikaa täällä. Juuri kun kerkeää tottua kaikkeen ja saanut rakennettua elämän tänne nii pitää lähteä.

 Toivotaan että ens viikko on sitten jo parempi, ja että tulee vähän positiivisempaa kirjotusta tännekkin.

Ciao.

Mixed feelings

Nyt on meneillään selvästi kulttuurishokkivaihe. Mikään ei ole niin hienoa kun Suomessa, tai toimi samalla tavalla, kahvi on pahaa, ruoka epäterveellistä, terveydenhuolto huonompaa, autot väärällä puolella katua ja ihmiset juttelee sulle sillonku huvittais olla hiljaa! Asiaan saattaa vaikuttaa myös se että brittipöpö valloitti residenssin. Nappasin kunnon pöpön ko viruin monta päivää kuumeessa ja kyynelkanavia rasittavassa kurkkukivussa. Eww.

I survived.

Noh, ehkei ne fiilikset kuitenkaan noin negatiiviset ole. Alotin siis harjottelun viikko sitte Cleadon Park Primary Care Centerissä kouluterveydenhuollossa "School Nurse Teamissä" South Shieldin kaupungissa, joka on 30min metromatkan pässä Newcastlesta. Tiimi on tosi ihana, kaikki hoitajat on älyttömän mukavia. Heti ekana päivänä yks hoitajista tajus että hän asuu ihan lähellä meijän kämppää (täällä kun on tapana kysellä heti kaikki perheestä ja asuinpaikasta lähtien) , joten nyt se nappaa mut joka aamu mukaan ja mennään yhdessä töihin. Voi tätä ystävällisyyttä. Ihan huippua! Eli ei tarvi kävellä ensin 15min metroasemalle, olla 30min metrossa ja kävellä 30min työpaikalle :D Iltapäivällä tosin teen tuon rundin mut ei se haittaa sillon, aamulla se on vähän takkusempaa.

Tähän murteeseenki alkaa pikkuhiljaa tottumaan. Oon yllättynyt kuinka paljon loppupeleissä oon saanu kehuja englanninkielentaidosta. Luulin pärjääväni huonommin, mutta eipä tässä kovin ongelmia ole ollut..vielä. Ihanaa päästä puhumaan englantia kunnolla natiivipuhujien kanssa. Ja ehdottomasti on englanninkielisestä koulutusohjelmasta ollut hurjasti apua! Se varmaan korostuu sitten enemmän kun menee tuonne seuraavaan harjotteluun sairaalaosastolle. Mutta tuo murre on tosiaan haastava, pitää keskittyä oikein kunnolla et ymmärtää. Esim. sana "my" lausutaan 'mi'. Outoa.

Kouluterveydenhuollossa homma siis menee niin, että heillä on toimisto tuolla terveyskeskuksessa, josta jokanen hoitaja menee milloin minnekkiin kouluun muutamaksi tunniksi, esimerkiksi testaamaan näön ja kuulon tietyltä ikäryhmältä, ja tulee takaisin toimistolle. Oon tähän mennessä ollut mukana mittaamassa 4-5 vuotiailta pituutta ja painoa, joka seuraavan kerran katsotaan 12-13 vuotiaana. Nämä tiedot menee myös hallitusta varten screenaamaan ylipainoisuutta. Eli kaikki tulokset kirjataan tietokoneelle ja lähetetään jonnekki halltuksen ylläpitämään tilastoon josta sitte katotaan koko maan ylipainoisuustilannetta. No ok, herttanen idea mutta entäs ne yksilöt sitte? Peruskoulun aikana pituus ja paino, sekä kuulo ja näkö testataan kaks kertaa. Tuntuu aika oudolta.

Siinä kouluterveydenhoitajien toimiston vieressä on kotihoidon (health visitor) toimisto, joten olin tänään yhden kotisairaanhoitajan mukana. Tosin se ei tänään ollut sairaanhoitoa, enemmänkin käyttäytymisongelmaisten, tai jonkun muun ongelman omaavan lasten perheiden tukemista ja neuvomista. Oli vähän pelottavaa mennä muiden kotiin, mutta samalla mielenkiintosta. Ja taas tuli fiilis että hyvänen aika ittellä menee hyvin! Ja tänään sain jopa kehuja kun tein oikean johtopäätöksen perheen käyttäytymisestä, oi onnistumisen fiilis! :D
Mutta en vielä oikein tiedä mitä tuo Health Visiting pitää sisällään, tavallaan kotisairaanhoitoa, mutta olisko vain psykologista? Kaikki on vielä vähän sekavaa miten mikäki toimii. Suomessaki olen sekasin!

Oon ollut myös infossa toisen tiimissä olevan opiskelijan mukana. Se oli ihan mukavaa, sai kuulla vähän missä hänen luokkalaiset on harjottelussa nyt, elikkä vähän myös kokonaiskuvaa tästä systeemistä... mikä on aika monimutkanen.

En tunne olevani ihan omalla alalla tuolla terveydenhuollon puolella, I want action! verta, luita ja suolenpätkiä. No kyllä niidenki aika tulee, ja tämä harjottelu on oiva tapa nähdä kulttuuria kunnolla ja harjotella englantia!

Yhtä asiaa hämmästelen suuresti jota on niin virastoissa kuin ihmisten kotona; kokolattiamatot.
Sekä:

You'r kidding me!

Vaikka onkin pieni koti-ikävä ja kulttuurishokki, nautin jokaikisestä hetkestä täällä :)

ps. tänään näin merenrannan, ihanaa!

Cultural awareness

Cultural awareness indeed.
Meillä on ollut oikein mukava viikonloppu. Perjantaina käytiin katsomassa Hypnotist show tuossa miedän yliopistolla. (tosiaan tuossa kampuksessa on oma baari, clubi, konserttisali... :O.. Tamkilla vähän kehittämistä :D) Oli aika siisti show. Oon vaan melko skeptinen että en voi uskoa että se toimii. Sinne ryntäs ehkä joku 20 ihmistä lavalle, ja tämä Lo Reid alkoi hypnotisoimaan niitä. Sieltä tippu porukkaa vähitellen ko niitä ei saatu hypnotioitua, mut ne jotka saatiin nii tosiaan teki kaiken hullun mikä käskettiin. Oli kyllä hauska show!

Eilen käytiin tarkastaan tää Newcastlen kuuluisa yöelämä. Ja voi hyvänen aika. Olispa kuvamateriaalia siitä illasta. Täällä noilla brittinaisilla ei oo mitään päällä! Oltiin Nooran kanssa liiottelematta ainoat joilla oli takit päällä. Ja siellä ei mikään ihan kesäkeli ollu, ja kaikki oli ihan pienissä mekoissa ja 10 sentin korkkareissa ilman takkia. Olin niin järkyttyny! Talk about cultural differences! Mutta tuli todistettua että oli maineensa mukainen, hyvin vilkas yöelämä. Hauskaa oli!

Liityttiin myös eilen salille. Tuossa yliopistolla joka on ihan tässä lähellä, on ihan mahtava kuntosali. N.80e ja saatiin kolmeksi kuukaudeksi käyttöön kuntosali, uimahalli, kiipeilyseinä, ryhmäliikuntatunnit ja vaikka mitä muuta. Ja edelleen kaikki tämä yliopiston kampusalueella! Mahtavaa!

Nyt on vasta viikko menny ja ollaan keretty tehdä vaikka mitä! Huomenna alkaa sitten kouluterveydenhuollon harjottelu joten eiköhän tää elämä tästä ala vähän rauhottumaan.(Joo niin varmaan.. meidät tuntien ;)). Ihme ettei jännitä yhtään, mut saa nähä mikä fiilis on aamulla.

Tässä vielä vähän kuvia Newcastlesta

Pääkampuksen tiloja. Tässä rakennuksessa on mm. oppilaskunta ja koulun baari ja clubi.

Millenium Bridge

Kaupunkikierroksen tuumaustauko. Hetki paikannetaan missä mennään...

Löydettiin joku linna...

Sairaala, jossa käytiin terveystarkastuksessa. Tämä koko alue oli melko hiljaisen ja vanhan oloinen. Kuultiinki että se ollaan lakkauttamassa.

Käytiin syömässä sushia ja voi että oli hyvvää!

Takana näkyy South Shield General Hospital, jossa meidän harjottelut on (paitsi minun kouluterveydenhuolto)

Nooran harjottelupaikka. Ai miten niin kateellinen?

Lenkille lähdössä asuntolassa meijän kämpän edessä :D

Terveisiä Englannista. Meillä on kaikki hyvin :D

Aivan ihanaa! (aira-samulin-äänellä)

Matkustan Aira Samulinin kanssa, tai ainaki joskus tuntuu siltä. Eipähän jaksa kauaa kiukuta ko toinen hokee koko ajan "siis ihanaa!!" :D

Tässä alkaa pikkuhiljaa oleen asiat selvillä. Ollaan tavattu Program Manager ja saatiin siltä tarkka ohjelma meijän harjotteluista. Kaikki meijän harjottelut on oikeastaan South Shieldissä, eli ei edes Newcastlessa. Metrolla menee n.30 min matkustaa sinne, joten ei kauheen paha.
Mulla alkaa maanantaina 5 viikon harjottelu kouluterveydenhuollossa, mikä ei kyllä ihan vastaa varmaankaan sitä mitä suomessa olisin Public Health osiossa tehny, kuitenkaan kotihoitoa ei nyt tule ollenkaan (luojalle kiitos x) ). Jännityksellä odotan saanko tuota hyväksiluettua. Tamkin tuntien en. Sen jälkeen on 3 viikon "old people"/ gerontologinen harjottelu sairaalaosastolla. Tänään käytiin tutustumassa siellä sairaalassa, joka vaikutti ihan mukavalta. Sinne osastolla saattaa tulla mammerot ja papparaiset leikkauksen jälkeen postoperatiiviseen hoitoon, tai sit akuutin vaiheen jälkeen se on ns. sisätautinen jatko-osasto. Tulee varmasti ihan mielenkiintosta. Kolmas harjottelu on sitten lasten harkka ja se on jonkinlainen kunnan sairaanhoitotiimi. Eli periaatteessa lasten sairaanhoitoa kotihoito muodossa. Elikkä periaatteessa tässä on sitten pediatrinen hoitotyö ja kotihoito yhdistettynä :D mielenkiintosta.
Mutta hauskinta tässä on se, että Noora, joka lähtis riemusta kiljuen minun harjotteluihin, on menossa sisätautien harjotteluun ensiapuun. ENSIAPUUN! Niin epäreilua. Siis eihän mun harjottelut mitenkään olis sopinu sinne, mut olis mullekki kelvannu perus sisuksien harjotteluksi ensiapu :D Oisitte vaan nähny mun ilmeen ko kuultiin tänään siitä. Haha... Nojoo. Maanantaina se sit alkaa. Kiva päästä puhuun englantia kunnolla ja toivotaan etten kyllästy siellä.

Käytiin pari päivää sitte terveystarkastuksessa, ja tänään tosiaan siellä sairaalassa, ja jotenki tuntuu et täällä kaikki rakennukset on ihan hirveen vanhoja ja raihnasia. Suomen "meillä on hirveen vanhat tilat täällä" olis high-tech Englannissa :D Ehkä siihen tottuu. Mut ei kait se hoitotyö niin kuitenkaan eroa.

Viikonloppuna lähetään käymään varmaan vähän ulkona. Ollaan otettu aika rennosti, kierrelty vaan vähän ja maattu kämpillä ja katottu leffoja :D Tänään yritetään olla vähän sosiaalisia. Liityttiin Erasmus Societyyn, ja mennään tänään (puolen tunnin päästä) tapaamiseen. Tulee varmasti kivaa! Loppuviikko onki sitte vapaata. Kaikki asiat on hoidettu ja maanantaita odotellessa, rinta rottingilla ja kohti uusia pettymyksiä.

Englannin ihmeellinen maa

Ajattelin itsekin aloittaa tämän blogin kirjottamisen, kun Nooran ja mun näkemykset alkaa kuitenkin jossain vaiheessa eroamaan. Kuitenkin eri harjottelujakin edessä.

I might have to write partly in English too that my international fellas understand, but this first text is gonna be in Finnish, my apologies :)

Eli lähdin siis opiskelijavaihtoon Englannin maalle Newcastleen. Kaverina mukana on Noora, th-opiskelija jonka kanssa tutustuttiin tässä lähtötohinassa. Asutaan samassa kämpässä, eri huoneissa. Kaupunki on sopivan kokoinen, ei mikään suurkaupunki. Englannissa en ole käyny muualla kun Lontoossa x3, ja onneksi tämä ei oo sellanen metropoli. Asutaan melko keskustassa opiskelija-asuntolassa (vuodelta antiikin Rooma), asunnossa on neljä huonetta, kaks vessaa ja kaks suihkua sekä iso keittiö. Kämppiksiäkin pitäisi tulla, mutta vielä ei ole kuulunut... mehän tietty toivotaan niiden olevan miehiä ;D hehe. nojoo, ehkä ei.

Saavuttiin Newcastleen lauantaina. Ollaan keretty jo vähän tutustua kaupunkiin ja shoppailla (vain vähän). Huomenna mennään sitten tapaamaan Programme Manageria, jonka kanssa sitte käydään läpi kaikki käytännön asiat ja miten meijän harjottelut tulee menemään. Tässä meijän vieressä on iiso Northumbria Universityn kampusalue, mutta tietenkin hoitsujen kampus on syrjässä, niinku aina. Mut eipä se haittaa, bussilla menee parikymmentä minuuttia ja se on ilmanen.

                                          Tärkein ensin, Starbucks.

 Nyt alkaa jo pikkuhiljaa alkujärkytyksestä toipumaan ja tajuaan et täällä nyt asutaan pari kuukautta. En malta oottaa et harjottelut alkaa ja pääsee puhuun englantia ja tapaan paikallisia!