Mixed feelings

Nyt on meneillään selvästi kulttuurishokkivaihe. Mikään ei ole niin hienoa kun Suomessa, tai toimi samalla tavalla, kahvi on pahaa, ruoka epäterveellistä, terveydenhuolto huonompaa, autot väärällä puolella katua ja ihmiset juttelee sulle sillonku huvittais olla hiljaa! Asiaan saattaa vaikuttaa myös se että brittipöpö valloitti residenssin. Nappasin kunnon pöpön ko viruin monta päivää kuumeessa ja kyynelkanavia rasittavassa kurkkukivussa. Eww.

I survived.

Noh, ehkei ne fiilikset kuitenkaan noin negatiiviset ole. Alotin siis harjottelun viikko sitte Cleadon Park Primary Care Centerissä kouluterveydenhuollossa "School Nurse Teamissä" South Shieldin kaupungissa, joka on 30min metromatkan pässä Newcastlesta. Tiimi on tosi ihana, kaikki hoitajat on älyttömän mukavia. Heti ekana päivänä yks hoitajista tajus että hän asuu ihan lähellä meijän kämppää (täällä kun on tapana kysellä heti kaikki perheestä ja asuinpaikasta lähtien) , joten nyt se nappaa mut joka aamu mukaan ja mennään yhdessä töihin. Voi tätä ystävällisyyttä. Ihan huippua! Eli ei tarvi kävellä ensin 15min metroasemalle, olla 30min metrossa ja kävellä 30min työpaikalle :D Iltapäivällä tosin teen tuon rundin mut ei se haittaa sillon, aamulla se on vähän takkusempaa.

Tähän murteeseenki alkaa pikkuhiljaa tottumaan. Oon yllättynyt kuinka paljon loppupeleissä oon saanu kehuja englanninkielentaidosta. Luulin pärjääväni huonommin, mutta eipä tässä kovin ongelmia ole ollut..vielä. Ihanaa päästä puhumaan englantia kunnolla natiivipuhujien kanssa. Ja ehdottomasti on englanninkielisestä koulutusohjelmasta ollut hurjasti apua! Se varmaan korostuu sitten enemmän kun menee tuonne seuraavaan harjotteluun sairaalaosastolle. Mutta tuo murre on tosiaan haastava, pitää keskittyä oikein kunnolla et ymmärtää. Esim. sana "my" lausutaan 'mi'. Outoa.

Kouluterveydenhuollossa homma siis menee niin, että heillä on toimisto tuolla terveyskeskuksessa, josta jokanen hoitaja menee milloin minnekkiin kouluun muutamaksi tunniksi, esimerkiksi testaamaan näön ja kuulon tietyltä ikäryhmältä, ja tulee takaisin toimistolle. Oon tähän mennessä ollut mukana mittaamassa 4-5 vuotiailta pituutta ja painoa, joka seuraavan kerran katsotaan 12-13 vuotiaana. Nämä tiedot menee myös hallitusta varten screenaamaan ylipainoisuutta. Eli kaikki tulokset kirjataan tietokoneelle ja lähetetään jonnekki halltuksen ylläpitämään tilastoon josta sitte katotaan koko maan ylipainoisuustilannetta. No ok, herttanen idea mutta entäs ne yksilöt sitte? Peruskoulun aikana pituus ja paino, sekä kuulo ja näkö testataan kaks kertaa. Tuntuu aika oudolta.

Siinä kouluterveydenhoitajien toimiston vieressä on kotihoidon (health visitor) toimisto, joten olin tänään yhden kotisairaanhoitajan mukana. Tosin se ei tänään ollut sairaanhoitoa, enemmänkin käyttäytymisongelmaisten, tai jonkun muun ongelman omaavan lasten perheiden tukemista ja neuvomista. Oli vähän pelottavaa mennä muiden kotiin, mutta samalla mielenkiintosta. Ja taas tuli fiilis että hyvänen aika ittellä menee hyvin! Ja tänään sain jopa kehuja kun tein oikean johtopäätöksen perheen käyttäytymisestä, oi onnistumisen fiilis! :D
Mutta en vielä oikein tiedä mitä tuo Health Visiting pitää sisällään, tavallaan kotisairaanhoitoa, mutta olisko vain psykologista? Kaikki on vielä vähän sekavaa miten mikäki toimii. Suomessaki olen sekasin!

Oon ollut myös infossa toisen tiimissä olevan opiskelijan mukana. Se oli ihan mukavaa, sai kuulla vähän missä hänen luokkalaiset on harjottelussa nyt, elikkä vähän myös kokonaiskuvaa tästä systeemistä... mikä on aika monimutkanen.

En tunne olevani ihan omalla alalla tuolla terveydenhuollon puolella, I want action! verta, luita ja suolenpätkiä. No kyllä niidenki aika tulee, ja tämä harjottelu on oiva tapa nähdä kulttuuria kunnolla ja harjotella englantia!

Yhtä asiaa hämmästelen suuresti jota on niin virastoissa kuin ihmisten kotona; kokolattiamatot.
Sekä:

You'r kidding me!

Vaikka onkin pieni koti-ikävä ja kulttuurishokki, nautin jokaikisestä hetkestä täällä :)

ps. tänään näin merenrannan, ihanaa!